perjantai 8. huhtikuuta 2011

LIFESTYLE-EKXSTRA: HERWOODIN SIMAA!

Moro taas. Me mietittiin, että nyt (8.4.2011) on hyvä päivä noin muutenkin, mutta erityisesti sen ajallisessa suhteessa Wappuun. Luonnollisestikin Wappuna pitää juoda simaa, mikä sulahtaa tähän kulinaristiseen maailmaan kyllä, mutta vielä enempi se kuuluu liputtamaamme aitoherwantalaiseen lifestyleen (elämäntyyliin, suom. Tapsurdi), etenkin kun siitä tehdään vähän semmoista, ettei sitä kunniallinen ihminen Herwannan pienimmille voi juottaa.

Mikä ei tietenkään estä meitä tekemästä niin, jos nappaa. Hähä. (roflmao, engl. Tapsurdi)

No, hommahan alkoi siitä, että Pekuulin aukoessa äänihuuliaan Tapsurdi loikkasi Sähkönsinisen Saatanan (hervantalainen vastine tulenpunaiselle paholaiselle) kyytiin ja kävi Kalevan Prismasta 30 litran käyttöpöntön vesilukkoineen ja pari pussukkaa bentoniittia, koska bentoniitti on tosi jees! Tähän kun lisätään Pekuulin varastonsa kätköistä sattumalta löytämät pienemmät käymisastiat, saadaan ihan kunnianhimoinen määrä vielä kunnianhimoisempaa simastusta. Rrrrautaa, jäkälät!

Homman nimihän on se, että nuo saa käydä ja kirkastua melkein Wappuun asti. Kyllä me sinne kymmenen rossan (10 %) paremmalle puolelle päästään. Kaikkiaan tulollaan on arviolta 40 litraa veikeää simaa, jossa eri aromeita seuraavalla tavalla:
25 l hunaja-sitruuna-mäskistä
8 l sitruuna-lime-mäskistä
8 l sitruuna-appelsiini-mandariini-mäskistä (yhtään mandariinikiinaa ei puhuttu valmistuksen yhteydessä. Tämä tekee valmisteesta eettistä, koska mehän ei Kiinan kommareita sympata. Satans. (Ikävä kaveri kristinuskossa (gen.), suom. Tapsurdi)

Ensimmäiset pullotukset pienistä änpäreistä suoritetaan todennäköisesti siinä Tampin paljastuessa, jotain puolitoista viikkoa ennen Wappua. Tämän pyhäisen toimituksen luomassa aurassa välittynee simaankin jotakin erityisen hervantalaista.
Isompi pääläri kirkastellaan ja suodatellaan siinä vain muutama päivä ennen Wappua, koska sillä jumaliste röpötetään esikuviemme Vanhojen Herrojen tapaan! Tarjoiluastiaksi on alustavasti suunniteltu 20-litraista hanapönikkää, koska ne vaan pelittää. Jos rinkassa kanniskelee, niin helpolla siirtyy pitkin Tamperetta, ja kuka muka muutenkaan jaksaa mitään lutkumuovi-Limpsaputeleita raahata ympäri Mansea semmoista holoferneettistä määrää, tä?

Homma oli sikäli sinppeli, että keiteltiin vain vettä (H2O) ja kaadeltiin sitä pääläreihin kasattujen sokeripitoisten ainesten päälle ja sekoitettiin tasaiseksi. Sitten tasattiin liuoksen lämpötila lähemmä ruumiinlämpöä (ihmisen, ei hetulavalaksen esim.) ja loroteltiin sekaan erikseen laadittu hiivaliete. Isoon pääläriin pistettiin semmoisesta tavallisen kokoisesta tuorehiivapalasta puolet ja pienempiin neljäsosa kumpaankin. Ämpärten ollessa täynnä kauniin tummanruskeaa nestettä siivuteltiin sekaan eleganttia aromia tuovat etelän hetelmät.

Ohessa on kuva, jossa näkyy meidän simalista limasista asioista, ja siitä voi päätellä, miten paljon mitäkin aineksia tungettiin minnekin. Fariinisokerista sen verran, että sitä meni kilo isoon pääläriin hunajoitten kanssa, ja pienten sokerimäärä taas rakentui puolesta kilosta fariini- ja puolesta tavallista sokeria. Näillä pohjatiedoilla pitäisi ostoslistasta kyetä päättelemään, mitenkä paljon mitäkin etelän hetelmiä siivuteltiin mihinkin pönttöön, sillä lähes kaikki listassa lukenut käytettiin (paria limesiivua lukuunottamatta*) siman tekoon. Yksi kilo sokeria jäi tosin käyttämättä ja kilo fariinisokeria ostamatta, koska Pekuuli insinööriopiskelijana laski tarvittavat määrät luonnollisestikin päin helvettiä (sopivia varmuuskertoimia käyttäen, ins. Pekuuli).

Eipäs kait siinä, pöhistiin ihan ältsin käheet simat! Wappu tulee maistumaan Herwannalta, ja Herwanta on hywästä!

Maistijaisia ei oikeastaan voi ottaa ennen kuin Wappuna, mutta ehkä me silloin jaksetaan joku maininta antaa. Olettaen, että ollaan sellaisessa kunnossa, että osataan kirjoittaa. Ja että muistetaan siman mausta yhtään mitään. Tämä, lukijat rakkaat, on sitä herwantalaista "lifestylea".
*ne siivut pistettiin tämänkertaisten talkoo-oluiden eli Corona-pulloin kaulain sisähän. Eihän sitä nyt heterojäkälä voi limettiä ostaa ostamatta myös Coronaa. Vai kuinka?

Mättö vol kolome (kakonen tilitetään tässä joskus)

Nonniin, tehtiin taas serkkuporukalla vähän Jäätävää mättöä! Tai on oikeastaan tehty pienemmällä porukalla siinä välissä kanssa (ihan vaan Pekuuli & Tapsurdi vauhdissa, olutkastiketta tehtiin ja kyllä me siitäkin kerrotaan, oikeesti!), mutta tämä oli niin merkille(ja muutenkin)pantava kokemus, että päätettiin pistää tämä. Lisäksi tässä on se etu, että valmistusprosessi rekisteröitiin pöytäkirjamuotoisena jo sen edetessä, reaaliaikaisena! Tässä siis Jäätävä mättö vol. III (3 (kolome)). Jäätävän mätön periaatteita vastaan vähän sotii mikään eksakti nimeäminen, mutta tämä väitti meille muistuttavansa paellaa. Sovitaan näin.

Jäätävä mättö 9.3.2011

PÖYTÄKIRJA

1§

Saavuttu Pirkka neloseen (4:een) tarveaineiden ja wokki-Pannun kanssa klo 17:05.

Aloitettu pölyn huuhtelu pannusta välittömästi.

Havaittu pannun pohjassa sijaitsevan toistaiseksi tunnistamatonta ainesta; otaksutaan pölyn ja rasvan fuusioitumaksi. Näytettä myöhempiä laboratoriokokeita varten ei jaksettu ottaa silti. Kuuma vesi ja tiskiaine poistivat epäilyttävän kertymän.

2§

Asetettu pannu hellanlevylle, lämpötila siinä viis (5) tai kuus (6). Aloitettu sipaleen silpunta.

Aseteltu pekoni luovuttamaan rasvaansa pannulle klo 17:11; samaan aikaan heräsi myös tilannetta flegmaattisesti seuranneen riippumattoman tarkkailijan (noin 3 (kolome)-vuotias perhoskoira) mielenkiinto.

17:15 saapunut yksi (1) uusi riippumaton, mutta nälkäinen tarkkailija (noin kaksikymmen (20)-vuotias serkku Lapin yliopistosta). Samoihin aikoihin aloitettu valkosipulin kuorinta- ja palastelutoimenpiteet.

17:20 saatu pannulle hikoilemaan seuraavat ratkaisevat ainesosat: pekoni, sipuli, valkosipuli. Todettu jäätävän mätön valmistuvan aikataulun mukaisesti eli vaihe kerrallaan.

17:24 asetettu YouTubesta soimaan Mc ROBOn ja Loka-Saken yhteisteos Bönthöö kerta sattui löytymään. Samalla viimeistelty paprikan silppuaminen ja broilerisuikaleet lätkäisty pannuun kanssa.

17:28 roiskaistu pannuun riisiä, ihan silleen kuivana kun siinähän se hautuu joutessaan kuiteskin. Perään valutellaan vettä semmoinen sopiva (sopiva) määrä että asiat alkaa muhia.

17:34 juhlallisesti avattu oleellisin seikka jäätävän mätön valmistuksessa eli talkoo-olut. Tällä kertaa merkkiä Karjala näemmä, mutta kelpaa meille kaikki jos se vaan on kylmää. Ja tämähän on. Kylmän oluen innoittamana alettu luoda mättöön henkeä eli jäätävyyttä, eli lisäämään maustehia.

Jäätävyyden tämänkertaiseen mättöön toivat epämääräinen kuutio (vissiin lihaliemi-), joka löytyi hyllyltä, rouhittu mustapippuri, joku pippuriseos, cayennepippuri, chiliseoksen jämät, suola, curryseos ja tekemisen riemu.

17:40 lisätty riisin pehmennyttyä mättöön vielä maissit, katkaravut ja suikaloitu paprika. Pekuuli poistunut improkurssille, koska semmoiselle menemiseen saa hyvän höyryn päälle tämmöistä improruokaa tehdessä.

20:30 todettu mättö jälleen kerran totaalisen jäätäväksi: täyttävää ja hyvää! Hitto me ollaan mestarillisia!

Kokkauskokouksen jälkeisiä tunnelmia:

Useinhan sanotaan, että paella ja muut mausteiset pataruuat vain paranevat seistessään esimerkiksi vuorokauden jääkaapissa. Tässä tapauksessa tosin mättö oli jo valmistuessaan niin hyvää, ettei siitä jäänyt mitään seuraavaan päivään säilöttävää!

Tilannetta flegmaattisesti seurannut riippumaton tarkkailija (mistä herää kysymys, kenen riippumattoa se tarkkailee – ei meillä ole kummallakaan!) ei kommentoinut mätön olemusta mitenkään, mutta mätön tekijöitä se taitaa pitää vähän pöljinä…

Ruokajuoma: jääkaappikylymä keskiolut.

Ruokajuomalaulu: Intian kuu (Rasputin 607)