perjantai 8. huhtikuuta 2011

LIFESTYLE-EKXSTRA: HERWOODIN SIMAA!

Moro taas. Me mietittiin, että nyt (8.4.2011) on hyvä päivä noin muutenkin, mutta erityisesti sen ajallisessa suhteessa Wappuun. Luonnollisestikin Wappuna pitää juoda simaa, mikä sulahtaa tähän kulinaristiseen maailmaan kyllä, mutta vielä enempi se kuuluu liputtamaamme aitoherwantalaiseen lifestyleen (elämäntyyliin, suom. Tapsurdi), etenkin kun siitä tehdään vähän semmoista, ettei sitä kunniallinen ihminen Herwannan pienimmille voi juottaa.

Mikä ei tietenkään estä meitä tekemästä niin, jos nappaa. Hähä. (roflmao, engl. Tapsurdi)

No, hommahan alkoi siitä, että Pekuulin aukoessa äänihuuliaan Tapsurdi loikkasi Sähkönsinisen Saatanan (hervantalainen vastine tulenpunaiselle paholaiselle) kyytiin ja kävi Kalevan Prismasta 30 litran käyttöpöntön vesilukkoineen ja pari pussukkaa bentoniittia, koska bentoniitti on tosi jees! Tähän kun lisätään Pekuulin varastonsa kätköistä sattumalta löytämät pienemmät käymisastiat, saadaan ihan kunnianhimoinen määrä vielä kunnianhimoisempaa simastusta. Rrrrautaa, jäkälät!

Homman nimihän on se, että nuo saa käydä ja kirkastua melkein Wappuun asti. Kyllä me sinne kymmenen rossan (10 %) paremmalle puolelle päästään. Kaikkiaan tulollaan on arviolta 40 litraa veikeää simaa, jossa eri aromeita seuraavalla tavalla:
25 l hunaja-sitruuna-mäskistä
8 l sitruuna-lime-mäskistä
8 l sitruuna-appelsiini-mandariini-mäskistä (yhtään mandariinikiinaa ei puhuttu valmistuksen yhteydessä. Tämä tekee valmisteesta eettistä, koska mehän ei Kiinan kommareita sympata. Satans. (Ikävä kaveri kristinuskossa (gen.), suom. Tapsurdi)

Ensimmäiset pullotukset pienistä änpäreistä suoritetaan todennäköisesti siinä Tampin paljastuessa, jotain puolitoista viikkoa ennen Wappua. Tämän pyhäisen toimituksen luomassa aurassa välittynee simaankin jotakin erityisen hervantalaista.
Isompi pääläri kirkastellaan ja suodatellaan siinä vain muutama päivä ennen Wappua, koska sillä jumaliste röpötetään esikuviemme Vanhojen Herrojen tapaan! Tarjoiluastiaksi on alustavasti suunniteltu 20-litraista hanapönikkää, koska ne vaan pelittää. Jos rinkassa kanniskelee, niin helpolla siirtyy pitkin Tamperetta, ja kuka muka muutenkaan jaksaa mitään lutkumuovi-Limpsaputeleita raahata ympäri Mansea semmoista holoferneettistä määrää, tä?

Homma oli sikäli sinppeli, että keiteltiin vain vettä (H2O) ja kaadeltiin sitä pääläreihin kasattujen sokeripitoisten ainesten päälle ja sekoitettiin tasaiseksi. Sitten tasattiin liuoksen lämpötila lähemmä ruumiinlämpöä (ihmisen, ei hetulavalaksen esim.) ja loroteltiin sekaan erikseen laadittu hiivaliete. Isoon pääläriin pistettiin semmoisesta tavallisen kokoisesta tuorehiivapalasta puolet ja pienempiin neljäsosa kumpaankin. Ämpärten ollessa täynnä kauniin tummanruskeaa nestettä siivuteltiin sekaan eleganttia aromia tuovat etelän hetelmät.

Ohessa on kuva, jossa näkyy meidän simalista limasista asioista, ja siitä voi päätellä, miten paljon mitäkin aineksia tungettiin minnekin. Fariinisokerista sen verran, että sitä meni kilo isoon pääläriin hunajoitten kanssa, ja pienten sokerimäärä taas rakentui puolesta kilosta fariini- ja puolesta tavallista sokeria. Näillä pohjatiedoilla pitäisi ostoslistasta kyetä päättelemään, mitenkä paljon mitäkin etelän hetelmiä siivuteltiin mihinkin pönttöön, sillä lähes kaikki listassa lukenut käytettiin (paria limesiivua lukuunottamatta*) siman tekoon. Yksi kilo sokeria jäi tosin käyttämättä ja kilo fariinisokeria ostamatta, koska Pekuuli insinööriopiskelijana laski tarvittavat määrät luonnollisestikin päin helvettiä (sopivia varmuuskertoimia käyttäen, ins. Pekuuli).

Eipäs kait siinä, pöhistiin ihan ältsin käheet simat! Wappu tulee maistumaan Herwannalta, ja Herwanta on hywästä!

Maistijaisia ei oikeastaan voi ottaa ennen kuin Wappuna, mutta ehkä me silloin jaksetaan joku maininta antaa. Olettaen, että ollaan sellaisessa kunnossa, että osataan kirjoittaa. Ja että muistetaan siman mausta yhtään mitään. Tämä, lukijat rakkaat, on sitä herwantalaista "lifestylea".
*ne siivut pistettiin tämänkertaisten talkoo-oluiden eli Corona-pulloin kaulain sisähän. Eihän sitä nyt heterojäkälä voi limettiä ostaa ostamatta myös Coronaa. Vai kuinka?

Mättö vol kolome (kakonen tilitetään tässä joskus)

Nonniin, tehtiin taas serkkuporukalla vähän Jäätävää mättöä! Tai on oikeastaan tehty pienemmällä porukalla siinä välissä kanssa (ihan vaan Pekuuli & Tapsurdi vauhdissa, olutkastiketta tehtiin ja kyllä me siitäkin kerrotaan, oikeesti!), mutta tämä oli niin merkille(ja muutenkin)pantava kokemus, että päätettiin pistää tämä. Lisäksi tässä on se etu, että valmistusprosessi rekisteröitiin pöytäkirjamuotoisena jo sen edetessä, reaaliaikaisena! Tässä siis Jäätävä mättö vol. III (3 (kolome)). Jäätävän mätön periaatteita vastaan vähän sotii mikään eksakti nimeäminen, mutta tämä väitti meille muistuttavansa paellaa. Sovitaan näin.

Jäätävä mättö 9.3.2011

PÖYTÄKIRJA

1§

Saavuttu Pirkka neloseen (4:een) tarveaineiden ja wokki-Pannun kanssa klo 17:05.

Aloitettu pölyn huuhtelu pannusta välittömästi.

Havaittu pannun pohjassa sijaitsevan toistaiseksi tunnistamatonta ainesta; otaksutaan pölyn ja rasvan fuusioitumaksi. Näytettä myöhempiä laboratoriokokeita varten ei jaksettu ottaa silti. Kuuma vesi ja tiskiaine poistivat epäilyttävän kertymän.

2§

Asetettu pannu hellanlevylle, lämpötila siinä viis (5) tai kuus (6). Aloitettu sipaleen silpunta.

Aseteltu pekoni luovuttamaan rasvaansa pannulle klo 17:11; samaan aikaan heräsi myös tilannetta flegmaattisesti seuranneen riippumattoman tarkkailijan (noin 3 (kolome)-vuotias perhoskoira) mielenkiinto.

17:15 saapunut yksi (1) uusi riippumaton, mutta nälkäinen tarkkailija (noin kaksikymmen (20)-vuotias serkku Lapin yliopistosta). Samoihin aikoihin aloitettu valkosipulin kuorinta- ja palastelutoimenpiteet.

17:20 saatu pannulle hikoilemaan seuraavat ratkaisevat ainesosat: pekoni, sipuli, valkosipuli. Todettu jäätävän mätön valmistuvan aikataulun mukaisesti eli vaihe kerrallaan.

17:24 asetettu YouTubesta soimaan Mc ROBOn ja Loka-Saken yhteisteos Bönthöö kerta sattui löytymään. Samalla viimeistelty paprikan silppuaminen ja broilerisuikaleet lätkäisty pannuun kanssa.

17:28 roiskaistu pannuun riisiä, ihan silleen kuivana kun siinähän se hautuu joutessaan kuiteskin. Perään valutellaan vettä semmoinen sopiva (sopiva) määrä että asiat alkaa muhia.

17:34 juhlallisesti avattu oleellisin seikka jäätävän mätön valmistuksessa eli talkoo-olut. Tällä kertaa merkkiä Karjala näemmä, mutta kelpaa meille kaikki jos se vaan on kylmää. Ja tämähän on. Kylmän oluen innoittamana alettu luoda mättöön henkeä eli jäätävyyttä, eli lisäämään maustehia.

Jäätävyyden tämänkertaiseen mättöön toivat epämääräinen kuutio (vissiin lihaliemi-), joka löytyi hyllyltä, rouhittu mustapippuri, joku pippuriseos, cayennepippuri, chiliseoksen jämät, suola, curryseos ja tekemisen riemu.

17:40 lisätty riisin pehmennyttyä mättöön vielä maissit, katkaravut ja suikaloitu paprika. Pekuuli poistunut improkurssille, koska semmoiselle menemiseen saa hyvän höyryn päälle tämmöistä improruokaa tehdessä.

20:30 todettu mättö jälleen kerran totaalisen jäätäväksi: täyttävää ja hyvää! Hitto me ollaan mestarillisia!

Kokkauskokouksen jälkeisiä tunnelmia:

Useinhan sanotaan, että paella ja muut mausteiset pataruuat vain paranevat seistessään esimerkiksi vuorokauden jääkaapissa. Tässä tapauksessa tosin mättö oli jo valmistuessaan niin hyvää, ettei siitä jäänyt mitään seuraavaan päivään säilöttävää!

Tilannetta flegmaattisesti seurannut riippumaton tarkkailija (mistä herää kysymys, kenen riippumattoa se tarkkailee – ei meillä ole kummallakaan!) ei kommentoinut mätön olemusta mitenkään, mutta mätön tekijöitä se taitaa pitää vähän pöljinä…

Ruokajuoma: jääkaappikylymä keskiolut.

Ruokajuomalaulu: Intian kuu (Rasputin 607)



tiistai 18. tammikuuta 2011

Siis häh?


Nonniin. On aloitettu blogi Hervannassa. Kun siis näitähän on näitä mitälie-ja-lifestyle-blogeja. Kaiken maailman ruoka- ja lifestyleblogeja, käsityö- ja lifestyleblogeja, TIG-hitsaus- ja lifestyleblogeja, viini- ja lifestyleblogeja, olut- ja lifestyleblogeja, sarjakuva- ja lifestyleblogeja, pingviininrapsutus- ja lifestyleblogeja - vain taimenenkalastus Amerikassa- ja lifestyleblogi puuttuu. (Ehkä siksi, että taimenenkalastus Amerikassa on elämäntapa itsessään.) Mutta näiden mainittujen blogien pointtihan on se, että niiden kirjoittajat yrittävät keskittyä siihen mitälie-osioon, mutta ideoiden puutteessa jaarittelevat arkipäiväisyyksiä ja sanovat sitä lifestyleksi. Sillä tavalla saadaan hienon kuuloista eikä jaarittelun yhtään.

Tässä taustallahan on siis kaksi, joista juuri nyt tosin kirjoittaa vain yksi, hervantalaista opiskelijaserkusta. Meillä on erona mm. opintopaikka (yksi yliopistolla, toinen teknillisellä yliopistolla), kuutisen senttimetriä, kaksi viikkoa ja alle kilsa Insinöörinkatua. Meitä yhdistävät mm. ylevät yläsavolais-kainuulaiset geenit, tienrakennustyöt, Insinöörinkatu sekä mieltymys puujalkavitseihin, Pahkasikaan ja tämän blogin kannalta oleelliseen eli jäätävään mättöön. Kumpainenkin serkuista kokee myös syvää hengenheimolaisuutta legendaarisia Vanhoja Herroja kohtaan - tästä blogin nimi, ja samalla vinkkiä siitä lifestyle-hommasta.



Jäätävässä mätössä on kyse enemmästä kuin vatsantäytteestä. Kyse on ennen kaikkea tehokkaasta vatsantäytteestä - mätöstä - joka on lisäksi jäätävän hyvää. Jäätävän mätön valmistusprosessi alkaa puhelinsoitosta jommalta kummalta serkulta sille, joka ei ole soittaja itse. Sitten törmätään Hervannan Duolla, missä mennään ruokatarvikkeita myyvään liikkeeseen ja aletaan miettiä, mitä halutaan ylipäätään syödä. Ensin on runkoaine (kuten blåbarin meksikonpata tai kölli jauhelihaa), jonka ympärille kehitellään kaikkea mikä voisi maistua hyvältä, ja hankitaan tarveaineet. Tämän jälkeen kokoonnutaan vapaavalintaiselle kämpälle, jonka on kätevä olla jomman kumman serkun kämppä, ja aletaan pöhistä jäätävää mättöä. Jäätävän mätön ominaisuuksista tärkeimpiä on pitkällinen sosiaalinen prosessi, jota moni voisi erehtyä kuvaamaan ruuanlaitoksi. Lopulta jäätävä mättö asetetaan hautumaan, heitetään vähän läppää ja lopulta kiskotaan pöperöt napaan hartailla mielin, alati kättemme jälkiä kehuskellen.

Jäätävän mätön hienoja piirteitä on muuten se, että halvaksi tulee! Osasyy tähän voi olla jäätäväin mättäjäin vanhaherraskaisesta lifestylesta kumpuava jatkuva rahapula. Elikkä näitä ohjeistuksia (reseptejä ne ei niinkään ole, vaan muistioita, jotta mitä kaikkea sinne pataan mahdettiinkaan mättää) kannattaa mulkaista, jossei ole mikään isorikas, taikka toki vaikka on, mutta tahtoo pysyäkin semmoisena.

Ihan vain todisteeksi siitä, että jäätävä mättö on totta eikä vain aivojemme harmaan kudoksen ilmoille pieremä "virhemuodos aineen, tuulen, tuokion" (L. Viita), on tähän listattu ensimmäinen koskaan syntynyt jäätävä mättö. Muistinvaraisesti, koska jäätävää mättöä valmistaessa ei kannata pitää läppäriä käsillä yhtenään. Kyttyrää voi ehkä tykätä kenties se.

Hankittiin siis alkuun pussillinen blåbarin meksikonpataa. Pistettiin kattilaan muhimaan se ja tarrattiin pannuun. Sipulit oli mätiä (elämänmakuista opiskelija-asumista TOASilla!) niin niitä ei pistetty, vaikka olisi pistetty jos eivät olisi olleet mätiä. Listataan silti. Pannulle siis päätyi:
- paketti pekonia, jonka rasvassa paisteltiin perään
- sipulia (vaikka oikeasti ei)
- jauhelihaa paketti
- papuja purkillinen, tomaattikastikkeessa
(- saattoi siinä jotain vihanneksiakin olla ehkä)
- purkillinen savusalsaa (sitä ainakin Rainbowna saa eikä muuna ole nähty)
- mausteiksi ainakin mustapippuria, valkopippuria, paprikajauhetta, chiliseosta, cayennepippuria ja sen semmoista. Habanerotabasco oli loppu, mutta olisi pistetty jos ei olisi ollut. Tai siis eihän sitä ollut, siksi ei pistetty, mutta jos olisi ollut, olisi pistetty.

Lopulta kipataan pannulla oleva kölli kattilaan meksikonpadan perään ja hämmennellään tasaiseksi koko homma, että sekoittuu teollinen blåbari ja itsevarmuudella ja asiantuntemuksella tuoreemmista aineista koottu aines. Jätetään hautumaan, pelataan sillä aikaa matsi Worms Reinforcementsia (dosboxin kauttaa pelittää ihan nätisti) ja lopulta palataan nauttimaan jäätävä mättö. Joka muuten on ihan silmittömän hyvää! Eikä tarvitse syödä toista kertaa ennen seuraavaa puoltapäivää, jos seitsemän ja kahdeksan välillä popsii.

Ruokajuomaksi: lager-olutta tai vaaleaa alea. Jos tahtoo tosi rääkiksi alkaa itselleen kansalainen, niin voi niitä meksikolaisten solleja tai salitoksia ryystää tietty, kun jäätävän mätön ainesosista yksi on sentään kauppanimeltään meksikonpataa.

Ruokajuomalauluksi: In Heaven There Is No Beer (Rasputin 223)
(ruokajuomalaulu ilmoitetaan luonnollisestikin hervantalaisen teekkarilaulukirja Rasputtimen numeroinnin mukaan, jos laulu sattuu Rasputtimesta löytymään)